Vaikuttavuusinvestointia tai sijoittamista (impact investing) pidetään usein vastuullisen sijoittamisen kunnianhimoisimpana toimintamuotona. Siinä ei pyritä vain vahinkojen välttämiseen tai riskien minimoimiseen, vaan saamaan rahoituksen avulla aikaan mitattavia positiivisia ympäristö- tai yhteiskunnallisiin vaikutuksia[1].
Vaikuttavuusinvestoiminen onkin kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Alan kansainvälisen verkoston (Global Impact Investing Network, GIIN) arvion mukaan markkinan koko vuonna 2020 oli noin USD 715 miljardia[2]. Vielä vuoden 2015 lopussa vastaava summa oli USD 77,4 miljardia.
Globaalien haasteiden kannalta on hyvä, että rahoittajat pyrkivät yritystoiminnan positiivisiin ympäristö- ja yhteiskunnallisiin tavoitteisiin. Vaikuttavuusinvestoiminen on kuitenkin toimintatapana vielä verraten uusi, ja sen toimintamalleissa on hämmentävän paljon vaihtelua, määrittelemätöntä, jopa epäselvää. Alalle on syntynyt useita erilaisia kansainvälisiä harmonisointi- ja standardointialoitteita[3], mutta yhtenäistä näkemystä ei vielä ole esimerkiksi siitä, mitä vaikutukset oikein ovat, miten niitä mitataan ja missä määrin vaikutuksia, rahoitusta ja sen kohteita, esimerkiksi yrityksiä tai investointihankkeita voi verrata keskenään.
Mutta miten rahoitus oikeastaan vaikuttaa? Kysymys on relevantti monesta eri näkökulmasta. Tässä sitä tarkastellaan joidenkin vaikuttavuusinvestoimisessa käytettyjen rahoitusinstrumenttien /tuotteiden perspektiivistä.
- Monta tapaa investoida
Vaikuttavuusinvestoimista on tähän asti tehty eniten pääomasijoittamisena (private equity) ja suorana lainoituksena yrityksille. GIIN:n vuoden 2020 kyselyn mukaan sen vastaajien hallinnoimista varoista n 51 % on sijoitettu näitä instrumentteja käyttäen (suorat lainat 34 % ja pääomasijoitukset 17 % hallinnoiduista varoista). Muita vaikuttavuusinvestoijien eniten käyttämiä instrumentteja ovat mm. julkisesti vaihdetut osakkeet ja velkakirjat, ml. esim. vihreät ja ilmastojoukkovelkakirjat, sekä reaali-investoinnit. Suomessa vaikuttavuusinvestointi on tullut tunnetuksi lähinnä ns. tulosperusteisina rahoitussopimuksina (Social Impact Bonds, SIB tai Environmental Impact Bonds, EIB). Niiden globaalisti sidottu pääoma (total upfront capital) oli Brookings-instituutin mukaan[4] v. 2020 noin USD 421 miljoonaa, eli ne muodostavat varsin pienen osan markkinasta. Vaikuttavuusinvestoinneiksi luokitellaan usein myös esim. rahoitukselle annetut takaukset.
Se, mitä vaikutuksilla ymmärretään, ja millä mekanismilla niiden katsotaan syntyvän, poikkeaa eri instrumenteissa huomattavasti toisistaan.
- Sosiaalinen/yhteiskunnallinen vai ”tavallinen” yritys
Merkitystä on ensinnäkin sillä, katsotaanko vaikuttavuusinvestoimisen rahoittavan sosiaalisia/yhteiskunnallisia yrityksiä, vai voiko rahoitettava yritys olla ns. tavallinen, eli puhtaasti voittoa tavoitteleva. Alaa koskevassa tutkimuksessa ja kirjallisuudessa tämä on yksi keskeisistä jakolinjoista.
Jos rahoituskohteena ovat vain sosiaaliset/yhteiskunnalliset yritykset (esim. sosiaaliseen asunnontuotantoon keskittynyt yritys), on vaikutukset ja ne synnyttävä mekanismi intuitiivisesti verraten helppo mieltää ja usein myös mitata. Toki yhteiskunnallisilla yrityksillä on usein ydintavoitteen lisäksi muitakin tavoitteita ja mittareita (sosiaalisen asuntotuotannon tapauksessa esim. asukkaiden terveys, ympäristövaikutuksia jne.) Periaatteessa on kuitenkin verraten yksiselitteistä ymmärtää ja mitata että esimerkiksi sosiaaliseen asuntorakentamiseen keskittynyt yritys rakentaa asuntoja.
”Normaali”, voittoa tavoitteleva yritys voi sekin puhtaasti liiketaloudellisista lähtökohdista tuottaa esim. ympäristö- ja yhteiskuntanäkökulmasta toivottavia palveluja, tuotteita ja vaikutuksia, esimerkiksi uusiutuvaa energiaa tai koulutuspalveluita. Normaalin yrityksen (vaikkapa tekstiilitehtaan) merkittävimmät yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset voivat kuitenkin olla epäsuoria tai välillisiä ulkoisvaikutuksia (esim. työpaikat arvoketjun muissa osissa tai työntekijän lisääntyneen ostovoiman tuomat hyödyt muualla taloudessa). Yritys ei välttämättä itse tietoisesti tavoittele näitä vaikutuksia. Vaikuttavuusinvestoija saattaa kuitenkin rahoittaa tällaista yritystä juuri näiden ulkoisvaikutusten takia.
- Eroja erilaisten sijoitusvälineiden välillä
Vaikuttavuusinvestoijan pääomasijoitus tai suora lainoitus kohdistuu itse yrityksen toimintaan tai investointeihin, ja saatu rahoitus sisällytetään sen taseeseen. Vaikutukset materialisoituvat paitsi yrityksen sisällä tai sen lähimpien sidosryhmien keskuudessa (esim. resurssitehokkuuden paraneminen, työpaikkojen luonti, työstä maksetut korvaukset, liiketoiminnasta saatu tuotto omistajille), myös rahoitetun yrityksen ulkopuolella (ks. yllä). Raha investoijalta yritykselle liikkuu periaatteessa ensin, vaikutukset syntyvät rahoituksen ja sillä toteutettujen investointien tai liiketoiminnan tuloksena myöhemmin. (Toki rahoitukseen usein liitetään ennakkoehtoja ja sitä voidaan esim. jaksottaa ja linkata suoritteisiin.) Erilaisia mahdollisia vaikutuksia on paljon, mutta ainakin osan toteutuminen on epävarmaa ja osin riippumatonta vaikuttavuussijoittajan panostuksista. Varsinkin ulkoisten vaikutusten attribuoitavuus (kuinka paljon ne aiheutuvat vain kyseisestä rahoituksesta) on usein vaikeaa.
Jos suora rahoitus tapahtuu riskirahoituksena (venture capital), tuotetaan vaikutuksia kuten muissakin suorissa rahoitusmuodoissa, mutta vaikutusten toteutuminen on epävarmempaa ja useassa tapauksessa attribuoitavuus vähäisempää. VC-rahoitusta kohdennetaan yrityksiin hyvin aikaisessa liiketoiminnan kehittämisvaiheessa esim. siemen- tai alkuvaiheen pääomarahoituksena. Toimialasta tai teknologiasta riippuen ajateltu kausaali- /tai kontribuutioketju vaikutuksiin voi olla selkeä, mutta VC-toiminnan luonteeseen kuuluu, että iso osa rahoitetuista yrityksistä tai hankkeista kaatuu matkalla. Tällöin ei myöskään vaikutuksia juuri synny. Alkuvaiheen yrityksiä rahoitettaessa voi myös vielä olla epäselvää, millaisella liiketoimintamallilla yritys lopulta tulee toimimaan, ja liiketoimintamallilla on tuotettujen vaikutusten kannalta iso merkitys.
Verraten helposti mitattavien vaikutusten (kuten esim. kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen) lisäksi VC-rahoitus tuottaa onnistuessaan merkittäviä ulkoisvaikutuksia esim. teknologioiden, liiketoimintamallien tai toimialojen kannattavuuden ja rahoitettavuuden todistaessaan. Mahdollisia positiivisia vaikutuksia on siis parhaimmillaan monia ja monentyyppisiä.
Ns. tulosperusteisissa rahoitussopimuksissa (SIB, EIB) tavoitellut vaikutukset ja niiden mittarit määritellään etukäteen. Sijoittajat sitoutuvat maksamaan tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimet, ja heille maksetaan tuotto ja korvaus sidotusta pääomasta vasta, jos tavoitteet saavutetaan. Tuottotaso on usein sidottu tavoitteiden saavutusasteeseen. Sijoittaja siis ottaa riskiä ja saa rahansa (pääoman palautus ja tuotto) periaatteessa vasta vaikutusten syntymisen jälkeen (vaikkakin maailmalla toteutetut SIB:t on toisinaan strukturoitu niin, että sijoittajien sitouttamiseksi ja heidän riskinsä pienentämiseksi heille annetaan jonkinasteinen takaus/varmistus minimituotosta ja/tai pääoman säilyttämisestä heti sopimusta solmittaessa).
SIB-hankkeiden palveluntoteuttajina käytetään usein sosiaalisia/yhteiskunnallisia yrityksiä. Koska monet SIB:t kohdistetaan yksittäisiin, ratkaisua vaativiksi identifioituihin yhteiskunnallisiin ongelmiin, on tavoiteltujen vaikutusten lukumäärä tavallisesti pieni (usein vain yksi). Rahoitus kohdennetaan niiden palvelujen tai toimenpiteiden ostoon, joilla on arvioitu saatavan aikaan kyseinen vaikuttavuustavoite. Rahoitus ei näy palveluntuottajien taseessa.
Vaikutusmekanismi on tällaisessa rahoitusmallissa periaatteessa selkeä ja attribuoitavuus verraten hyvä. Toisaalta, juuri koska SIB:llä tavallisesti puututaan yksittäisiin ilmiöihin/ongelmiin, voi selitys-, vaikutus- ja mittausmalli olla niin kyseiseen tapaukseen räätälöityy, että se vähentää läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta hankkeiden ja investointien välillä. Yhteys vaikuttavuuden arvioinnin standardointi- ja harmonisointikehitykseen voi myös olla ohut.
Vihreillä -, ilmasto-, sosiaalisilla tai kestävyysvelkakirjoilla (Green, Climate, Social ja Sustainability bonds) kerätty raha kohdistuu velkakirjan liikkeelle laskeneeseen yritykseen (tai muuhun toimijaan) ja näkyy sen taseessa kuten pääomasijoitus tai suora laina. Se kuitenkin käytetään erikseen määriteltyyn, positiivisia vaikutuksia tavoittelevaan (esim. energiatehokkuutta lisäävään tai päästöjä vähentävään) investointiin tai hankkeeseen. Eri velkakirjatyypeille on luotu periaatteita, standardeja ja hankekriteerejä, joilla kerättyjen varojen käyttö (use of proceeds) juuri tarkoitettuun toimintaan pyritään varmistamaan[5]. Raha siis periaatteessa liikkuu investoijalta yritykselle ennen toimintaa, tulokset saadaan sen jälkeen. Tavoiteltavia vaikutuksia voi olla vain yksi tai useita (kestävyysvelkakirjoissa usein yhdistetään ympäristö- ja yhteiskunnallisia tavoitteita). Tulosten attribuoitavuus on parhaimmillaan hyvä. Toisaalta velkakirjoja on rakenteeltaan monenlaisia, ja jos ne perustuvat esimerkiksi useiden pienten, mahdollisesti jo aiemmin käynnistettyjen ja liikkeellelaskijasta erillisten/erotettujen hankkeiden tulovirtaan (”asset based securities, ABS”), voi vaikutusmekanismikin olla hankalampi määrittää, riippuen mm. siitä, kuinka ”vihreitä” tai tavoitesidottuja nämä hankkeet itse ovat.
Yllättävän suuri osa vaikuttavuusinvestoijiksi itsensä katsovista toimijoista sijoittaa julkisesti listattuihin osakkeisiin. GIIN:n tuoreimman vuosikyselyn mukaan jopa 11% vastaajien hallinnoimista varoista (AUM) on julkisesti listatuissa osakkeissa. Keskeiset vaikuttamismenetelmät näissä sijoituksissa ovat positiivinen ja negatiivinen valikointi (esimerkiksi toimialan, maantieteen tai tavoitellun vaikutuksen mukaisesti) ja aktiivinen omistajuus; sijoittaja voi siis ostaa ja myydä esim. haluamansa yrityksen tai toimialan osakkeita, ja pyrkiä osakkaana vaikuttamaan yhtiön johdon päätöksiin. Listattuihin osakkeisiin sijoittamisen vaikutusta sekä rahoituksellista tai laadullista lisäisyyttä on usein epäilty; onko esimerkiksi osakkeen ostamisella tai myymisellä kilpailluilla markkinoilla sellaista vaikutusta yrityksen toimintaan, jota ei olisi tapahtunut ilman kyseistä kauppaa? Yksittäisellä osakesijoittajalla ei useimmiten myöskään ole sellaista vaikutusvaltaa yhtiössä kuin esimerkiksi pääomasijoittajalla omassa sijoituskohteessaan. Ajallisen tai syy-/kontribuutioyhteyden näkeminen osakkeen oston ja yhtiön investointien välillä voi olla vaikeaa, eikä osakepääoma luontevasti ole korvamerkittävissä yrityksen yksittäiseen investointiin tai ympäristö- tai yhteiskunnalliseen tavoitteeseen. Tavoitteiden asettaminen ja niiden toteutuksen arvioiminen/mittaaminen voikin olla haastavaa.
—
Eroja vaikuttamislogiikassa löytyy muutenkin kuin instrumentteja vertailemalla (ja vaikuttavuusinvestoijien työkalupaketeissa on instrumenttejakin yllä kuvattuja enemmän). Vaikuttavuusinvestoijiksi itsensä mieltävien toimijoiden joukko on lisäksi verraten heterogeeninen. Ei tavallaan ihme, että alan kirjallisuudessa on paljon erilaisia näkemyksiä siitä, miten vaikuttavuusinvestoinnit vaikuttavat, ja ylipäätään mitä vaikuttavuusinvestoiminen oikein on; uusi varallisuusluokka, oman kaltaisensa investointistrategia vai kokonaan uusi lähestymistapa yritysten rahoittamiseen.
[1] Vaikuttavuusinvestoijien kansainvälisen verkoston GIIN:n määritelmä: ”Investments made with the intention to generate positive, measurable social and environmental impact alongside a financial return”.
[2] https://thegiin.org/research/publication/impinv-survey-2020
[3] Esim. Impact Management Project (IMP), World Benchmarking Alliance (WBA); GIIN Core characteristics; IRIS indicators; IFC Operational Principles.
[4] https://www.brookings.edu/research/what-is-the-size-and-scope-of-the-impact-bonds-market/
[5] Esim. International Capital Market Association ICMA:n periaatteet, standardit ja ohjeet.